Tähtikansojen hierarkia – valtaa vai vastuuta?

Kun puhun tähtikansoista, Galaktisesta Federaatiosta, neuvostoista, komentajista ja erilaisista tehtävistä, huomaan törmääväni jatkuvasti samaan ongelmaan: meidän täytyy yrittää kuvata jotakin meille tutuilla sanoilla, vaikka sanoihin liittyvä merkitys ei välttämättä ole lainkaan sama.

Hyvä esimerkki tästä on hierarkia.

Meille ihmisille hierarkia tarkoittaa helposti järjestelmää, jossa joku on ylempänä ja joku alempana. Ylhäällä olevalla on enemmän valtaa, enemmän oikeuksia ja usein myös enemmän mahdollisuuksia määrätä siitä, mitä alempana olevat tekevät. Olemme rakentaneet kokonaisia yhteiskuntia tämän ajatuksen ympärille. Meillä on kuninkaita, presidenttejä, kenraaleja, johtajia, esimiehiä ja organisaatioita, joissa asema määrittelee hyvin konkreettisesti sen, kuinka paljon ihminen voi päättää muiden puolesta.

Kun olen kanavoinneissani saanut tietoa tähtikansojen järjestäytymisestä, olen kuitenkin alkanut ymmärtää, ettei heidän hierarkiansa tarkoita aivan tätä. Siellä hierarkia näyttää liittyvän paljon enemmän vastuuseen kuin valtaan.

Kun puhun esimerkiksi komentajista, sana kuulostaa ihmisen korvaan helposti sotilaalliselta. Näemme mielessämme jonkun antamassa käskyjä ja joukon muita tottelemassa niitä. Mutta se, mitä minulle on välittynyt, ei tunnu tällaiselta. Komentaja on ennen kaikkea henkilö tai olento, joka kantaa vastuuta tietystä kokonaisuudesta. Hänellä voi olla enemmän kokemusta, laajempi tilannekuva ja tehtävänsä vuoksi pääsy sellaiseen tietoon, jota kaikki eivät tarvitse oman tehtävänsä suorittamiseen.

Se ei kuitenkaan tee hänestä arvokkaampaa kuin muut. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista koko tähtikansojen hierarkian ymmärtämisessä. Tehtävät voivat olla eritasoisia, vastuut voivat olla erilaisia ja tietoisuuden kyvyssä hahmottaa kokonaisuuksia voi olla valtavia eroja, mutta olennon arvo ei kasva arvonimen mukana.

Olen itse saanut tämän ymmärryksen erityisesti Kieran kautta. Kiera on se nimi, jolla tunnistan sen osan itsestäni tai tietoisuudestani, joka liittyy tähän suurempaan kokonaisuuteen. En koe Kieran olevan minusta irrallinen hahmo, jota minun pitäisi palvoa tai jonka alapuolella minä olisin. Pikemminkin kyse on näkökulmasta, joka ulottuu tämän yhden maanpäällisen elämän kokemusta laajemmalle. Kieran kautta olen saanut nähdä myös sen, kuinka erilaiselta järjestäytyminen voi näyttää silloin, kun toiminnan lähtökohtana ei ole yksilön aseman kasvattaminen vaan yhteisen tehtävän toteuttaminen.

Galaktinen Federaatiokin on sanana hankala juuri tästä syystä. Kun ihminen kuulee sanan federaatio, hän alkaa helposti rakentaa mielessään avaruuteen versiota YK, EU tai sotilasliitosta. Jossakin on päämaja, sen ympärillä hallinto ja ylimpänä joukko olentoja, jotka määräävät muita. Minulle siitä välittynyt kuva on paljon moniulotteisempi. Kyseessä on valtava yhteistyön verkosto, jossa erilaiset sivilisaatiot, ryhmät ja yksilöt osallistuvat yhteisiin tehtäviin omien kykyjensä, kokemuksensa ja vastuualueidensa kautta. Kaikki eivät tee samaa eivätkä kaikki myöskään tiedä kaikkea. Eikä heidän tarvitsekaan.

Jos työskentelet tietyn planeetan, tutkimuksen, yhteydenpidon tai jonkin teknisen järjestelmän parissa, tarvitset siihen liittyvän tiedon. Toisella voi olla vastuullaan paljon suurempi kokonaisuus, jolloin hänen täytyy nähdä myös se, miten yhden ryhmän toiminta vaikuttaa kymmeniin muihin asioihin. Tästä syntyy hierarkia, mutta se on tehtävien ja vastuun hierarkiaa, ei olentojen arvon hierarkiaa.

Ajattelen sitä joskus aluksena. Aluksella voi olla komentaja, lentäjiä, tutkijoita, teknisestä toiminnasta vastaavia, yhteydenpitäjiä ja lukuisia muita tehtäviä. Jos jokainen päättäisi tehdä mitä haluaa eikä kukaan koordinoisi kokonaisuutta, alus ei toimisi kovin pitkään. Jonkun täytyy tietää, minne ollaan menossa, jonkun täytyy huolehtia järjestelmistä ja jonkun täytyy nähdä koko tehtävä yhtä yksittäistä työvaihetta laajemmin.

Mutta jos jokin pieni ja näennäisesti vähäpätöinen osa lakkaa toimimasta, koko alus voi pysähtyä. Siksi minulle on muodostunut tunne, ettei tähtikansojen maailmassa kysytä samalla tavalla kuin täällä, kuka on tärkein. Kysymys on pikemminkin siitä, kuka vastaa mistäkin.

Myös neuvostot ovat kiinnostava osa tätä kokonaisuutta. Olen puhunut kanavoinneissani esimerkiksi Maaneuvostosta, ja sana neuvosto herättää meissä helposti kuvan pöydän ympärillä istuvista henkilöistä keskustelemassa ja äänestämässä. En kuitenkaan usko, että meidän pitäisi ottaa näitä sanoja liian kirjaimellisesti.

Jos tietoisuuksien välinen kommunikaatio on paljon suorempaa kuin ihmisillä ja telepaattinen tiedonvälitys on luonnollinen osa olemassaoloa, myös päätöksenteko voi olla jotakin aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet. Useat tietoisuudet voivat tuoda oman havaintonsa samaan kokonaisuuteen. Yksi näkee yhden seurauksen, toinen toisen ja kolmas jotakin, mitä ensimmäiset eivät näe. Lopputuloksena syntyy laajempi kokonaiskuva. Silloin neuvosto ei välttämättä ole edes samalla tavalla paikka kuin me ajattelemme. Se voi olla ennen kaikkea tietoisuuksien muodostama yhteinen kenttä.

Tämä liittyy myös siihen, mitä tarkoitetaan korkeammalla tietoisuudella. Minua on alkanut häiritä tapa, jolla henkisessä keskustelussa joskus puhutaan korkeammista ja matalammista olennoista aivan kuin maailmankaikkeudessa olisi valtava henkinen arvojärjestys. Mitä korkeammalle pääset, sitä parempi olet. Mitä korkeammalla värähtelet, sitä kehittyneempi olet. Ja jossakin tämän portaikon alapäässä ovat sitten ne ihmiset, jotka eivät vielä ymmärrä. Minusta siinä rakennetaan hyvin nopeasti sama valtapyramidi uudelleen, tällä kertaa vain henkisillä sanoilla koristeltuna. Korkeampi tietoisuus ei tarkoita minulle suurempaa arvoa. Se tarkoittaa ennen kaikkea laajempaa kykyä nähdä.

Kun tietoisuus laajenee, se kykenee hahmottamaan oman kokemuksensa lisäksi yhä enemmän ympärillään tapahtuvaa. Se ymmärtää syy-seuraussuhteita pidemmälle, pystyy tarkastelemaan asioita useammasta näkökulmasta ja ennen kaikkea ymmärtää oman toimintansa vaikutuksen muihin ja juuri siksi suurempi tietoisuus tuo mukanaan suuremman vastuun. Tämä on melkein päinvastainen ajatus kuin se, johon olemme ihmiskunnan historiassa tottuneet. Meillä korkeampi asema on usein tarkoittanut suurempia etuoikeuksia. Tässä mallissa korkeampi asema tarkoittaisi ennen kaikkea suurempaa velvollisuutta huolehtia siitä, ettei omaa voimaa käytetä väärin.

Mitä enemmän pystyt tekemään, sitä tarkemmin sinun täytyy ymmärtää, milloin sinun ei pidä tehdä mitään. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi kanavoinneissa puhutaan niin paljon vapaan tahdon kunnioittamisesta. Jos teknologisesti tai tietoisuudeltaan huomattavasti kehittyneempi sivilisaatio kohtaa nuoremman sivilisaation, sillä olisi teoriassa valtava mahdollisuus vaikuttaa sen kehitykseen. Juuri silloin todellinen kehittyneisyys ei ehkä näykään siinä, kuinka paljon se pystyy tekemään, vaan siinä, kuinka tarkasti se osaa rajata oman puuttumisensa. Minusta tämä ajatus kertoo tähtikansojen hierarkiasta enemmän kuin yksikään arvonimi.

Maailmankaikkeudessa on käsitykseni mukaan myös lukemattomia sivilisaatioita, jotka kokevat fyysisyyttä aivan kuten me. Niiden kehot eivät välttämättä ole samanlaisia, ympäristöt voivat olla täysin erilaisia ja niiden tietoisuuden sekä teknologian kehitys voi olla meihin verrattuna vaikeasti edes kuviteltavissa, mutta ne elävät edelleen fyysisessä maailmassa, ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja toteuttavat siellä omaa tarkoitustaan. Siksi en ajattele, että henkisen kehityksen tarkoituksena olisi nousta lopulta niin korkealle, että fyysisyydestä pitäisi päästä eroon.

Jos tietoisuus loistaisi enää ainoastaan Luojan puhdasta olemusta ilman yksilöllistä kokemusta, emme oikeastaan enää puhuisi samalla tavalla fyysisessä maailmassa elävästä olennosta. Mutta miksi fyysinen maailma olisi olemassa, jos siitä pitäisi vain mahdollisimman nopeasti poistua? Minulle ykseys tarkoittaa jotakin aivan muuta. Se ei tarkoita sitä, että lakkaamme olemasta yksilöitä. Se ei tarkoita, että lakkaamme toimimasta siinä maailmassa, johon olemme syntyneet, tai että vuorovaikutus muiden kanssa muuttuisi tarpeettomaksi, kun ymmärrämme olevamme osa Luojaa. Päinvastoin. Kun ymmärtää yhteytensä kaikkeen, jokainen kohtaaminen saa aivan uuden merkityksen.

Voit ymmärtää olevasi Luojaolento ja silti olla ihminen. Voit nauraa, rakastaa, suuttua, tehdä työtä, kasvattaa lapsia, rakentaa jotakin, epäonnistua, yrittää uudelleen, koskettaa toista ihmistä ja ihmetellä syksyisen metsän värejä. Tietoisuuden kasvu ei vie meitä elämästä pois. Sen pitäisi tuoda meidät yhä syvemmin siihen. Ehkä juuri tämän vuoksi tähtikansojen hierarkiakin näyttää niin erilaiselta. Siinä ei tarvitse kadottaa yksilöllisyyttä, jotta voisi toimia yhteisen päämäärän hyväksi. Ei tarvitse olla samanlainen kuin muut ollakseen yhtä muiden kanssa. Eikä tarvitse pienentää omaa voimaansa, jotta kaikki olisivat samanarvoisia.

Yhden tehtävä voi olla johtaa kokonaisen ryhmän toimintaa. Toisen tehtävä voi olla korjata jokin pieni tekninen komponentti. Kolmas saattaa tarkkailla, neljäs opettaa ja viides välittää tietoa. Jossakin toisessa tilanteessa roolit voivat vaihtua. Arvo pysyy samana, vastuu muuttuu. Tämä on ehkä suurin ero ihmiskunnan perinteisen hierarkian ja sen välillä, mitä olen tähtikansojen hierarkiasta ymmärtänyt. Me olemme rakentaneet hierarkioita, joissa ylöspäin nouseminen on usein merkinnyt enemmän valtaa. Heidän mallissaan ylöspäin meneminen näyttää tarkoittavan enemmän vastuuta ja jos tätä ajatusta katsoo tarpeeksi pitkään, huomaa, ettei se oikeastaan kerro vain tähtikansoista, se esittää kysymyksen meille.

Millainen ihmiskunta olisi, jos johtajan asema ei olisi palkinto vaan palvelutehtävä? Jos valtaa annettaisiin eniten sille, joka tarvitsee sitä vähiten oman asemansa vahvistamiseen? Jos ihmisen arvo ei koskaan kasvaisi tittelin, varallisuuden, tietoisuuden tason tai henkisen aseman mukana? Ehkä silloin meidänkin hierarkiamme alkaisivat muistuttaa vähemmän pyramidia ja enemmän verkostoa, jossa jokaisella on oma paikkansa, jokaisella oma tehtävänsä ja jokainen ymmärtää olevansa osa jotakin itseään suurempaa ilman, että hänen tarvitsee siksi olla ketään muuta pienempi.